Hätäteurastaja pomppaa matkaan vaikka keskellä yötä
Elanto maalta: Mitä tehdä, kun sonni katkaisee koipensa keskellä yötä sunnuntaina? Ylivieskan tienoilla tilanteesta seuraa yleensä Marko Myllykosken puhelimen pirinää. Hätäteurastaja Myllykoski lähtee töihinsä, kun tilalla kaivataan apua eläimen lopettamisessa, olipa vuorokauden aika mikä hyvänsä.
”Elukoille voi sattua mitä vain maan ja taivaan välillä”, seitsemättä vuotta omaa yritystä pyörittävä Myllykoski kertoo.
Aikaisemmin Atrian teurastamolla työskennellyt Myllykoski perusti liikkuvan hätäteurastamon, kun kysyntää sellaiselle tuntui olevan ja teurastamotkin lopettivat sairaseläinpalvelut. Työt ovat koko ajan lisääntyneet.
”Nautoja on eniten. Tulee loukkaantumisia, poikimisessa voi tulla ongelmia ja sonneilla erityisesti kesäisin toinen sonni voi polkea hännän, joka tulehtuu hyvin äkkiä”, Myllykoski kertoo tavallisimpia syitä eläinten hätäteurastuksiin.
Jos eläimellä on esimerkiksi vain jalka katkennut, liha on täysin syömäkelpoista. Myllykoskella on pakettiautonsa perässä kylmäkärry, johon ruho laitetaan riippumaan teurastuksen jälkeen. Seuraavana päivänä Myllykoski palaa tilalle paloittelemaan eläimen.
”Lihaa ei saa myydä, mutta tilallisen omaan käyttöön sen voi ottaa”, Myllykoski sanoo.
Tonnin painoista, jalkansa katkaissutta sonnia ei käsivoimin nykyään tarvitse siirrellä. Myllykoski käy tainnuttamassa eläimen siellä, missä se on, ja sen jälkeen sen voi siirtää traktorilla käsittelypaikalle.
Eläimestä noin kaksi kolmasosaa on syötävää, loput luita, nahkaa ja jänteitä. Arvo-osat leikataan paloiksi ja loput Myllykoski jauhaa parin sadan kilon painoisella myllyllään jauhelihaksi. Teurasjätteet menevät monttuun. Nahkojen käsittelykin on niin kallista, ettei siihen moni tilallinen ryhdy.
”Maatilojen koirat kyllä saavat hyvää ruokaa ja luita järsittäväksi”, Myllykoski hymyilee.
Myllykosken mukaan tiloilla olisi tarvetta ja halua myös lihan suoramyyntiin tiloilta. ”Monet siitä puhuu, ja asiakkaitakin olisi.”
Liikkuvia teurastamoja ei kuitenkaan vielä Suomessa ole, ja lupa-asioiden ja byrokratian hoitaminen viranomaisten kanssa on mutkikasta. Hätäteurastajalla ei kuitenkaan tarkastuksia tai valvontaa ole.
”Teen työt aina maatilalla, ja pesen talojen välillä välineet, eli menen puhtaana poikana seuraavaan paikkaan.”
Myllykosken oma nenä on tarkka lihan laadusta. Joskus eläintä nylkiessä huomaa, että eläimestä tulee outo haju tai liha on kummallisen näköistä. ”Periaatteena on, että jos itse pystyisin lihan syömään, sen hyväksyn.”
Vaikka eläimille Myllykosken vierailu merkitsee kuolemaa, mies itse pitää ammattiaan lempeänä. Loukkaantunut eläin saa armahduksen. Joissain tilallisissakin on ihmisiä, joille tulee äkkiä asiaa nurkan taakse, kun eläin lopetetaan.
Työ on fyysisesti raskasta ja työajatkin voivat olla hankalat. Suunnitelmien teko ei oikein onnistu, kun puhelinsoitto voi tulla milloin vain. Myllykoski ei ole edes pitänyt lomaa seitsemän vuoden aikana. Silti hän ei valita.
”Seisoin siellä betonihalleissa ihan tarpeeksi kauan.”
Elanto maalta -juttusarjassa tutustutaan erilaisiin Pohjois-Pohjanmaan maaseudulla sijaitseviin yrityksiin.
Ensimmäinen sarjan juttu julkaistiin Lumokuun tallista.
Kirjoita kommentti
Kyläyhdistys perusti itse nuorisotalon
15.05.2012
Maakuntafestarit tuovat Pohjois-Pohjanmaan Ouluun kesäkuussa
27.04.2012
Citymaalainen syöksyy maaseudun arkeen
27.04.2012
Hailuotolaisnuorille näytetään saaren globaali puoli
