Salapoliisintyöt vähemmäksi ruokakaupassa
Ruoka-asiat puhuttavat meitä tänä päivänä kovasti. Hyvä, että ihmiset alkavat olla kiinnostuneita lisäaineiden määrästä omalla lautasellaan. Kaupassa käyntiin menee aikaa, kun leikkii salapoliisia tuoteselosteiden kimpussa selvittämässä, mistä tuote on tullut, kuka sen on valmistanut ja ennen kaikkea, mitä siihen on tuotteen valmistuksen aikana lisätty.
On aika työlästä lähteä päivittäiselle ruokaostoskierrokselle Eviran lisäainelista käsilaukussa. Haastetta on muistaa valita vielä ravinto-opillisesti oikeanlaista ruokaa, valita eettisesti oikein tuotettua ja valmistettua ruokaa, miettiä, minkälaisen hiilijalanjäljen valitsemani tuote aiheuttaa ja ottaa vielä selvää, minkälainen vesijalanjälki on ruokavalikoimastasi maapallolle tullut. Valveutunut kuluttaja siis varaa aikaa omiin ruokaostoksiinsa.
Eviran sivuilta löytyy hurjan paljon tietoa esimerkiksi tuotteiden pakkausmerkinnöistä. Ohessa lista mitä elintarvikepakkauksesta tulee löytyä. Asioita on paljon, joten ei ole ihme, että tiedot pitää laittaa niin pienellä kirjoituksella. Hyvä ja tärkeä asia kärsii, kun siitä ei saa selvää.
MTK tempaisi muutama viikko sitten näkyvästi merkintöjen saamiseksi selvemmiksi. On tärkeää sekä tuottajalle että kuluttajalle, että tietoisuutta ruuan alkuperästä saadaan paremmin esille.
Uusia ruokapiirejä ja muita ruokaan liittyviä yhteisöjä on nousemassa koko ajan lisää. Ruokapiirit pyrkivät luomaan vaihtoehtoja kaupan sanelemalle ostoslistalle ja ruokavaliolle. Asenteiden lisäaineita kohtaan on muututtava ja ihmisten viestin on tultava myös elintarviketeollisuuden tietoon. Voisikohan tätä muutoksen tietä jotenkin jouduttaa?
Luulisin, että me kuluttajat olemme siinä asiassa se tärkein lenkki. Nyt pitäisi kuluttajien vaatia omaan kauppaansa kotimaista ja vielä mielellään lähellä tuotettua ruokaa.
Viljelijöiden olisi syytä myös aktivoitua tässä asiassa ja lähteä miettimään, onko omalla tilalla rahkeita tuottaa sekä markkinoida omia tuotteita lähiseudulle. Ymmärrän toki sen, että lähikauppaan tai suoramyyntihalliin tavaran toimittaminen on työläämpää ja markkinoiden löytyminen voi olla aluksi hankalaa.
Maatalouspolitiikka ja tuotteista saatava hinta johtaa tänä päivänä satojen lehmien ja satojen hehtaarien tilakokoihin. Tuottaminen alkaa olla tehdasmaista ja romanttinen maaseutukuvitelmakin alkaa romuttua.
Tiellä liikkujien mielestä laitumella käyskentelevä karja on
niin mukavan
näköistä ja sen pitäisi kuulua maalaismaisemaan, mutta sadan lehmän
laiduntaminen ei taida ollakaan niin yksinkertaista.
Käsite ”lähiruoka” koetaan kuluttajien mielessä vielä jotenkin epämääräisenä. Luomuruoka jo tiedetään ja sen arvioidaan olevan hieman tavanomaista suomalaista ruokaa parempaa.
Lähiruoka tukee kotiseudun tuottajia ja yrittäjiä ja sen raaka-aineet ovat paremmin kuluttajien tiedossa ja jäljiteltävissä. Lähiruoan käytön edistäminen edellyttää kuitenkin sen tuomista paremmin esille. Kauppoja tutkiessani olen huomannut ilokseni, että lähiruualle löytyy jo omia lähiruokaosastoja tai hyllyn reunasta löytyy lappu, jossa on merkintä ”oman alueen tuote”. Esimerkiksi läheltä tulevat leipomotuotteet tunnetaan hyviksi ja niitä osataan omasta kaupasta kysellä.
Nyt meidän kuluttajien, tuottajien ja ruokahankkeissa puuhaavien on syytä alkaa ottaa tosissamme tämä lähellä tuotettu ruoka, vaatia sitä omalle lautasellemme. Vuoden vihannekset voisivat olla innoittajiamme; pidetään ”Lanttu-festarit ” tai ”Nauris-karnevaalit” joka kylällä ensi syksynä!
Kirjoita kommentti
Vuosi 2012 ja kansainvälisyys
01.11.2011
Kyläluudat liikkeelle
21.10.2011
Nuoret välittävät musiikin voimaa
07.09.2011
Nuoriso Leader siivittää nuoret muusikot menestykseen
