Miltä maiseman pitää näyttää?

Kirjoittaja on iiläinen tuore eläkeläinen, joka kirjoittaa nimimerkillä Iimu, eli Iin mummo.

Tuuli puhaltaa sopivasti itikat pois. Kesäinen sunnuntaiehtoo vihertyy näkökenttääni. Kukkiva kesäni tässä Iijoen törmällä ja syksyn satoa lupaavat pienet kylvökset. Pihalla hyppivä västäräkki ja lintujen lirkutus lähipuissa. On heinähelteet.

Laura Kolben artikkeli Kalevassa 5.7. elvytti näitä kansallisromanttisia kesäajatuksia. Hän kertoi oman inspiraationsa heränneen Vänrikki Stoolin tarinoiden Heinäkuun viides -runosta. ”Asemoin tunteeni oitis kotiseuturakkaudeksi. Tähän maisemaan tahdon aina palata. Se on minun Isänmaani. Täällä sielu lepää”, kirjoitti Laura Kolbe kehottaen kaikkia tutustumaan kyseiseen runoon, jota oli ajateltu jopa yhtenä kansallislaulun tekstimahdollisuutena. Historioitsija Kolbe tiesi myös aatemaailman syntymisen taustan. Ranskan vallankumous oli herättänyt tietoisuuden yksilölliseen isänmaantunteeseen. Sääty-yhteiskunnan mureneminen oli alkanut silloin.

Kotiseudun maisema on subjektiivinen kokemus, ensimmäisten havaintojen ja tunteiden ja niiden ilmaisemiseen tarvittavien merkkien oppiminen. Elämänpiiri lavenee askel askeleelta, siitä meille rakentuu pikkuhiljaa kansallismaisema, jota kumpaakin kannamme mukanamme läpi elämän, asummepa missäpäin maailmaa tahansa.

Kyseiseen aiheeseen sidoin myös toisen mietteitä herättäneen ohjelman. 

Satuin kuuntelemaan radiosta Kainuun aatelisen Heikkisen mainiota haastattelua kehitysmaissa suorakylvöä ja osuustoimintaa opettaneen Aarre Anttilan ja luonnonmukaisen maanviljelyksen asiantuntija Esa Eelan seurassa.

Näköpiiriini piirtyi jutustelun edetessä oman ikäluokkani maalaismaisema ja nykyaikaisten koneiden rakentaman tehomaanviljelypellon vertaileminen.  Minulle selveni, mitä suurilla työkoneilla tehdyt kynnökset merkitsevät luonnon kiertokululle.  Markkinatalouden kovat lait konkretisoituvat myös ravinnon tuotannon ja hinnan suhteen.  Missä näkyvät viljelijän omat ratkaisut lainsäädännön, tuottavuuden sekä omien ja yhteiskunnallisten arvojen suhteen.

Ajatukseni siirtyivät tästä neljänteen Australian matkaani toukokuussa.  Mummotyöt olivat jälleen kutsuneet minut sinne. Globaalia nykyaikaa, tuttavapiirissäni meitä on jo useita Suomi-mummoja, vai miksi meitä kutsuttaisikaan

Brisbanen kaduilla näki runsaasti ravinnon hinta-laatu-suhteesta johtuvia valintoja.  Pikaruoka ja hiilihydraattipitoinen ravinto oli halpaa ja sitä markkinoidaan ilmeisen tuloksekkaasti. Ongelma on ehkä vielä niin uusi, ettei terveydenhoitoon liittyviä suuria kustannuksia ole tullut. Tosin terveellisemmän ravinnon tiedostamista lanseerataan jo kovasti tiedotusvälineissä.  Kaupat kyllä pursuivat ihania vihanneksia ja hedelmiä, mutta valmiista keveistä salaattiannoksista ei ollut ainakaan ylitarjontaa.

Luulen ja toivon, että kylmän ilmastomme ansiosta säästymme moiselta ongelmalta.  Kotiruokailu on meillä kuitenkin tavallisinta ja terveystietoisuus hyvä.   

Kuuntelemani ohjelman edetessä ratkaisut maan tuottaman ravinnon ja maanviljelysmenetelmien sopeuttaminen ekologisiin ratkaisuihin visioi asiantuntematonta kuulijaa taas luottamaan ihmisen ongelmanratkaisukykyihin.  Uskon myös, että tämä sitkeän kansamme nuoret viljelijät soveltavat työhönsä luontoa säästäviä ratkaisuja.  ”Pitää katsoa monilla silmillä eikä vain omilla,” päätti Aarre Anttila haastattelunsa.

Se ajatus sopii myös kansallismaisemamme tarkasteluun. Maisemaamme on tullut paljon elämää helpottavia ratkaisuja. Upeita teitä ja siltoja pitkin kuljemme nopeasti paikasta toiseen.

Vaikka ihastelemmekin sitä tunnelmaa, jonka lapsuutemme muistoihin liittyvä näky antaa, emme todellisuudessa halua niitä epämukavuuksia. Toki tiedämme pärjäävämme talvellakin kaivon, uunilämmityksen ja ulkohuussin olosuhteissa.

Olemme olleet rakentamassa omalla osuudellamme kansallismaisemaamme uudeksi. ”Aina roiskuu kun rapataan”, virheitäkin on tehty, inhimillistä sekin.  Kompromissi saattaa kuitenkin olla useasti paras ratkaisu.  Onko se sitten uusvanhaa vai moderniin upotettua, sen miellyttävyyden ratkaisee kukin itsessään,  näkijän ja kokijan subjektiivisella oikeudella.

Iimu

Kirjoita kommentti

Nimi:
Sähköpostiosoite:
Kommentti:

Kirjoita alle kuvassa näkyvät merkit: