Kunnioittaen
Onpa kunnia saada kirjoittaa blogiin juuri Suomen MM-kultaa saamisen jälkeen. Olipa mahtava voitto! Internetti-tv:n ongelmien takia en voinut katsoa koko matsin, mutta maanantaiaamuna oli ensimmäinen tehtäväni tarkistaa tulosta netissä. Sen seurasi sitten youtuben kooste ottelusta. Ylivoimaisesti on voitettu.
Varmasti olette jo huomanneet, että tästä kirjoituksesta tulee nyt taas yks niistä jääkiekko-jutuista… Ei ihan näin.
Ja sen syy on tämä pieni tarina, mikä itse asiassa toi surua tähän suureen iloon:
Maanantai-iltapäivänä olin kaverin kyydissä, joka vei tyttärensä ystävälleen katsomaan lähetystä Helsingin juhla-aukiolta. Kun tyttö lähti autosta, hän vielä iloisesti väitti meille, että ”Joo, ja nyt sitten juhlitaan, että Ruotsi hävisi!” Mä mykistyin. Parin sekunnin reippaan silmiään räpyttämisen jälkeen teki mieli huutaa vielä tytön perään, että ”Muista kuitenkin taputtaa Suomen maajoukkueellekin!” Mutta hän oli silloin jo sisällä. Kännyin kaverille ja kysyin, että mitä me nyt oikeasti juhlitaan?
En käsitä ihan yksinkertaisesti, että miten voi juhlia sitä, kun toinen häviää. Se kuulostaa siltä, kuin olisimme häissä ja emme juhlisi päivän sankareita, vaan tökkäisimme koko ajan niitä ihmisiä, joilla ei ole vielä elämän kumppania löytynyt.
Mitä hauskaa siinä on, kun ”juhlii” näin? Ruotsin maajoukkue on samalla tavalla päässyt finaaliin kuin Suomikin - hyvällä pelillä. Ja ovat he voittaneet jo kahdeksan kertaa MM-kultaa. Eli syytä on kunnioitukseen.
Pidän erilaisten urheilu-ottelujen katsomisesta ja joukkojen kannustamisesta telkkarin edessä tai paikan päällä. Unkarissa vesipallo on todella suosittu laji ja on meillä hyvin voimakas joukkuekin. Serbia on meidän isoin vastapuoli, ihan yksinkertaisesti vain siksi, kun ovat hyviä kuin mekin. Kuitenkin ei kertaakaan tullut mieleen mennä Serbian puolelle juhlimaan, kun voitettiin heitä esimerkiksi olympialaisissa.
Toisin kävi täälläpäin…
Tämän tarinan siis kruunasi aamun uutislähetys radiosta, jossa kerrottiin, että eräät suomalaiset menivät Haaparannalla Ruotsin puolelle viettämään hurjaa juhlaa… vähän hurjempaakin kuin olisi ollut pakko… Christer Holm Haaparannan poliisista on minun mielestäni hienolla huumorintajulla kommentoinut vain, että ”Onneksi Suomi ei voita kovin usein.”
Kunnioitusta saa, kun käyttäytyy kunnioittavasti.
Haluaisin vielä kerran osoittaa kiitollisuuteni ja kunnioitukseni Suomen jääkiekko-joukkueelle mahtavasta suorituksesta ja toivoa kaikille muille maanjoukkueille hyvää jatkoa ja kauniita pelejä tulevaisuudessakin!
Kirjoittaja Rita Kovács on vuonna 2008 Unkarista Suomeen muuttanut harrastajanäyttelijä.
Kirjoita kommentti
Vuosi 2012 ja kansainvälisyys
01.11.2011
Kyläluudat liikkeelle
21.10.2011
Nuoret välittävät musiikin voimaa
07.09.2011
Nuoriso Leader siivittää nuoret muusikot menestykseen
