Kyläluudat liikkeelle
Minua kutsuttiin pienenä kyläluutaksi ja olen sitä edelleenkin. Kyläily on minusta loistava harrastus.
Maaseudulla ei ole niin paljon tarjolla vapaa-ajan viettomahdollisuuksia, mutta kyläillä aina voi kaikkialla, missä on vain ihmisiä. Toisaalta on myös maaseudun positiivinen puoli, että tarjontaa ei ole liikaa. Milloin sitä sitten ehtisi kyläilemään, kun elämä on muutenkin niin kiireistä?
Kun perheessämme koittaa sellainen hetki, ettei ole tekemistä, alan rullata päässäni läpi vaihtoehtoja, missä nyt vuorostaan kyläiltäisiin, sitten pakkaan lapset kainaloon ja menoksi. Onneksi lapsetkin tykkäävät kyläilystä.
Minulle luontaisin tapa hoitaa ihmissuhteita on kyläilemällä ja kohtaamalla aidosti, ei virtuaalisesti netissä. Kyläilykulttuuri lisää yhteisöllisyyttä ja luo sosiaalisia turvaverkostoja. Kyläilystä on vielä muutakin hyötyä, sen kautta oppii. Kyläily kasvattaa sosiaalisia taitoja. Missä niitä muualla opeteltaisiin kuin ihmisten parissa?
Monesti kylässä kokee myös oivalluksia ja saa uusia ideoita. Kaiken kaikkiaan kyläily on mukavaa ajanvietettä!
Kyläilykulttuuri on jostain syystä hiipunut viime vuosina. Millähän kyläilykulttuuria voisi yrittää elvyttää?
Kyläluudat, nuo kyläilyn viestikapulat, ovat yksi keino. Kun vieras ilmestyy ovellesi kyläluudan kanssa, se tarkoittaa, että sinun on vuorostasi vietävä luuta eteenpäin ja käytävä myös määräajassa jossain kylässä.
Voisi melkein laittaa liikkeelle haastekampanjan tyyliin ” omena päivässä pitää lääkärin loitolla”, koska samaa voisi melkein sanoa kyläilystä:” Kyläily viikossa pitää ihmissuhteet kunnossa”.
Haastankin blogin lukijat mukaan kyläilykampanjaan. Haetaan valoa marraskuun pimeyteen naapurin hehkulampun alta.
Kyläilemisiin!
Kirjoita kommentti
Vuosi 2012 ja kansainvälisyys
01.11.2011
Kyläluudat liikkeelle
21.10.2011
Nuoret välittävät musiikin voimaa
07.09.2011
Nuoriso Leader siivittää nuoret muusikot menestykseen
