4H-toimintaa tarvitaan myös Iihin

Jossain vaiheessa joskus muistan kuulleeni sanonnan: ”Ihminen lähtee maaseudulta, mutta maaseutu ei lähde ihmisestä.” Tämä sanonta on varmasti totta, lohduttavaa ja totta.

Olen asunut Iissä lähes koko aikuisikäni. Viime keväänä olin yllättäen tilanteessa, jossa muuttaminen joko Iissä tai pois Iistä oli ajankohtaista. Vasta kirjoittaessani tätä blogia tajusin, että vaikka käyn kaupungissa töissä, ei kaupunkiin muuttaminen missään vaiheessa ollut edes vaihtoehto.

Minä olen siis maalainen. Olen juurtunut Iihin jo niin, että en osaa edes kuvitella lähteväni sieltä. Ja miksi lähtisinkään? Missä muualla olisi maaseudun kauneus ja hyvät palvelut noin hyvin yhdistettynä? Missä muualla olisi koti? Missä muualla olisin viidessä minuutissa tallilla, kauniiden maastojen ja ihanien hevosten ympäröimänä? Missä muualla voisin lapseni kasvattaa? Oikeita vastauksia on varmasti paljon, mutta niitä kaikkia yhdistää aika varmasti yksi tekijä: ne ovat maalla.

Puutteitakin toki maaseudulla on. Lasten harrastuksissa olisi kaupungissa enemmän vaihtoehtoja. Aikuisellekin tuntuu olevan enemmän tarjolla kulttuuria ja tekemistä vapaa-aikana kuin maalla. Kaupungissa on enemmän tarjontaa vapaa-aikansa kuluttamiseen, mutta helppoahan se on järjestää, kun on kysyntääkin enemmän kuin maalla. Näin me maalaiset helposti perustelemme kaupunkilaisten aktiivisuutta. Vai onko näin?

Onko sittenkin vain niin, että ihmiset ovat aktiivisempia ja vaativampia kaupungissa? Itse olen aktiivisena seuratoimijana havainnut, että maalla usein yhdet ja samat ihmiset ovat aktiivisia ja monessa mukana. Miksi näin on? En jaksa uskoa, että se kourallinen ihmisiä olisi kylän ainoita kiinnostuneita ja kykeneviä.

Onkohan meille maalaisille aktiiveille käynyt niin, että meihin on vaikea liittyä? Olemmeko me aktiivit ryhmittyneet niin tiiviiksi joukoksi, ettei joukkoomme ole helppoa ”ulkopuolisen” tulla? Kaupungissa uusiin harrastuksiin ja uusiin yhdistyksiin samaistuminen on ehkä helpompaa, kun ”kuviot” ovat isommat. Toivon, että kaikki kylien aktiivit miettivät tätä. Itse olen miettinyt jo pitkään mistä aktiivisten ihmisten määrän vähyys maaseudulla johtuu. Tarvitaanko kylähanke, jossa rohkaistaan ihan tavallista kyläläistä tulemaan mukaan yhteiseen tekemiseen ja kasvattamaan yhdessä maaseudun lapsia ja nuoria mielenkiintoisten harrastusten kautta?

Tämä kaikki pohdinta liittyy siihen, että haikailen Iihin 4H-toimintaa. Olen alustavasti miettinyt, ketä lähestyisin yhdistyksen perustamistarkoituksessa. Pohdinnoissani olen taas tilanteessa, jossa porukkaan kuuluisivat juuri ne kylä- ja muut järjestöaktiivit, joiden kanssa olen toiminut jo ratsastusseuran ja Mannerheimin lastensuojeluliiton puitteissa. Toisaalta tuttuja on helppo ja turvallista lähestyä.

Mutta. Täytyy olla myös muita ihmisiä vanhojen tuttujen lisäksi, joita näin mahtava toiminta ja tarjonta kiinnostavat. Mistä minä löydän uudet ja innokkaat 4H-toiminnan kannattajat, jotta saadaan tuoreita ajatuksia ja jaksamista uuteen yhdistykseen?

4H-toiminnalla on paljon annettavaa koko perheelle. Pienten lasten äitinä esimerkiksi  4H:n iltapäiväkerhon toiminta olisi perheellemme ajankohtainen jo ensi syksynä. Mutta erityisesti minua puhuttelee järjestön ponnistelu nuorten yrittäjyyskasvattajana ja työelämävalmiuksien kouluttajana.  4H:n kautta moni lapsi ja nuori saa ensimmäiset kokemuksensa työelämästä.

Mielestäni on suoranainen häpeä, ettei Iin seudulla moista toimintaa ole. 4H-toiminta kattaa periaatteessa koko ihmisen elinkaaren. Tuoreena 4H-järjestön työntekijänä olen tutustunut monipuoliseen toimintaan ja voin vilpittömästi sanoa, että sydämeni paisuu ylpeydestä aina, kun minulta kysytään missä työskentelen. Ai missäkö? Arvasitte varmaan jo vastauksen: No 4H:lla!

Kirjoittaja on Oulun 4H-piirin uusi järjestösihteeri, innokas hevosharrastaja ja ylpeä maalaisuudestaan.

Kirjoita kommentti