Etusivu » Citymaalaisen laidunkausi » Ulkokallassa aika katoaa

Ulkokallassa aika katoaa

Kirjoitti Sanna Keskinen | 30.06.2010 klo 14:32

Ulkokallan majakanvartijan talon ikkuinoista avautuvassa maisemassa aistii luonnon mahdin ja ihmisen pienuuden. Kuva: Lauri Salovaara
Ulkokallan majakanvartijan talon ikkuinoista avautuvassa maisemassa aistii luonnon mahdin ja ihmisen pienuuden. Kuva: Lauri Salovaara

Kuuntele Kuuntele koko Ulko- ja Maakallasta kertova juttu tästä.

 

Ulkokallan kari, kuten paikalliset saarta nimittävät, sijaitsee Perämerellä noin 22 kilometriä Kalajoen rannikolta ulospäin. Nelisen kilometriä lähempänä mannerta on Maakalla, vanha kalastajien yhdyskunta.

Kareilla on yhä voimassa 1600-luvulta peräisin oleva oma paikallishallintonsa, jonka ylintä päätäntävaltaa käyttää karikokous.

Kalajokinen Kaisa-Leena Korhonen tarjoaa FemEmare-yrityksensä kautta Ulkokallassa majoituksen ja upeiden maisemien lisäksi jotain, mitä harvalla on antaa: lisää aikaa.

Korhonen kertookin, että Ulkokallassa vietetty aika jää talteen ja maihin tultaessa henkilö saattaa kärsiä karilagista, eli jetlagin kaltaisesta kariväsymyksestä.

– Ajan taju katoaa, kun tulee Ulkokallaan. Täällä ei kuulu liikenteen melua eikä joukkoviestinten pauhua. Monet asiakkaat ovatkin sanoneet, että vuorokausi Ulkokallassa vastaa viikon lomaa muualla.

Ulkokalla ja Maakalla ovat saaneet aikanaan asukkaansa väestä, joka saapui merestä kohoaville kareille silakan houkuttamana. Nykyisin silakkaa ei alueelta juuri pyydetä, mutta sitä ui karien vesissä yhä runsaasti. Silakan sijaan apajilta haetaan perämeren lohta ja karisiikaa.

Kallojen karu luonto yllättää monipuolisuudellaan. Linnuista muun muassa ruokki, merikihu, lapintiira, karikukko ja riskilä viihtyvät kallioisilla kareilla, ja rantavesissä saattaa nähdä harmaahylkeen tai norpan polskahduksen.

– Meriluonto on täällä hirveän monipuolinen, jännittävä ja erilainen. Siitä eivät maissa olijat tiedäkään.

Kallan-kävijälle kokemus onkin aidosti erilainen. Horisontissa meri yhtyy taivaan sineen, ja korviin kantautuvat vain aaltojen kohina rantakiviä vasten sekä merilintujen huudot.

– Ulkokallaa ei voi tarpeeksi hyvin kuvailla, sillä se on niin eksoottinen. Jokaisen kannattaisi kokea se vähintään kerran elämässään, miettii Korhonen.




Kirjoita kommentti



Tilaa uutiskirje sähköpostiisi